Nissan Patrol

Patrollin hankintaan johtanut tapahtumasarja alkoi yhtenä tammikuisena iltana, kun Autokerhon tietokoneelta kuunneltiin dieselkoneiden raksutusta. Jo aiemmin kerholle ilmaantuneet maasturit, kuten tallipäällikön vihreä Land Rover Defender, edellisen vuoden puheenjohtajan Opel Frontera sekä Mitsubishi L200, olivat herättäneet kiinnostuksen maastoautoihin. Maastoauton haku keskittyi lopulta Nissan/Datsun Patrolliin sen ison Diesel-koneen takia. Suuri iskutilavuus sekä konetila tekisivät turbotuksesta verrattain helppoa.

Parin viikon kuumeisen fiilistelyn ja turbo-patrol videoiden loputtua, jopa heikkokuntoisempi yksilö saisi kelvata. Yhtenä sateisena kevättalven aamuna puheenjohtaja ja tallipäällikkö lähtivät ajamaan kohti länsirannikkoa, kiikarissa potentiaalinen valioyksilö. Autolla oli ajettu huimat 700 000 km, eikä siinä ollut edes turboa! Ulkonäkökin oli sangen karu ja autoa koristi edellien omistajan taidenäytökset, kuten hampaat kyljissä.

Paikan päällä auto osoittautui ennakoitua karummaksi, sillä koeajolla auto meinasi mennä ojaan mutkassa alkaneen "death wobblen" takia. Takakontista löytyi räsymatolla piilotettu veneen polttoainetakkin, pakoputkesta puuttui äänenvaimennin sekä peräkoukusta roikkuivat stringit. Karusta kunnosta huolimatta auto lähti takaisin Otaniemeen.

Kesällä auto sai paljon uutta peltiä pakkelin tilalle, sekä väri vaihtui vihreäksi. Samalla hitsattiin uusi karjapuskuri. Myös renkaat vaihtuivat isompiin 33' tuumaisiin.

Syksyllä oli aika asentaa kesällä ostettu legendaarinen 3/4-puhallin koneen kylkeen. Turbotus valmistui kahden viikonlopun aikana. Turbon asennuksen jälkeen kerhon pihassa ruuvattiin pumpusta kaikki syöttö mitä irti lähtee. Nyt löytyy voimaa ja mustaa savua.

Talvella Patrolli sai lisävalot.